Mikä on metabolinen alkaloosi?
Metabolinen alkaloosi on happo-emästasapainon häiriö, jossa veren bikarbonaattipitoisuus on kohonnut (HCO₃⁻ yli 26 mmol/l) ja pH on noussut (alkalemia). Se on yleisin happo-emästasapainohäiriö sairaalapotilailla, ja monesti se jää tunnistamatta, koska potilas ei kliinisesti välttämättä vaikuta kovin sairaalta.
Elimistö kompensoi metabolista alkaloosía hidastamalla hengitystä – hiilidioksidi kertyy ja pCO₂ nousee. Tämä kompensaatio on kuitenkin rajallista: hypoventilaatio johtaa hypoksemiaan, joka aktivoi hengitysrefleksit ja estää pCO₂:n nousemisen yli noin 7,3 kPa:n. Toisin kuin respiratorisessa häiriössä, metabolinen alkaloosi on usein tila, jota ylläpidetään aktiivisesti. Ellei ylläpitävää tekijää hoideta, alkaloosi jatkuu.
Kliinisesti metabolinen alkaloosi voi aiheuttaa hypokalemiaa, hypokalsemiaa (ionisaatiomuutos), rytmihäiriöitä ja jopa kouristuksia vaikeimmissa tapauksissa. Lisäksi alkalemia siirtää oksihemoglobiinin dissosiaatiokäyrää vasemmalle, mikä heikentää hapen luovutusta kudoksille.
Etiologia – kloridiin reagoiva ja kloridiin reagoimaton
Metabolinen alkaloosi jaetaan klassisesti kahteen ryhmään sen perusteella, vastaako elimistö kloridinsaantiin vai ei. Tämä jako on kliinisesti erittäin käytännöllinen, koska se ohjaa suoraan hoitoon.
Erotustesti: Virtsanäytteen kloridi (U-Cl⁻)
U-Cl⁻ < 20 mmol/l → kloridia on niukasti → kloridiin reagoiva (elimistö "haluaa" kloridia)
U-Cl⁻ > 40 mmol/l → kloridia erittyy runsaasti → kloridiin reagoimaton (elimistö ei "halua" kloridia)
Kloridiin reagoiva (U-Cl⁻ matala) – yleisimmät syyt
- Oksentelu ja nasogastrinen imu – klassisin yleisin syy. Mahalaukun happamuus (HCl) poistuu, HCO₃⁻ kertyy puskurina. Samanaikaisesti hypovolemia stimuloi aldosteronia, joka lisää HCO₃⁻:n munuaisretentiota.
- Diureetit (loop- ja tiatsididiureetit) – kloridia poistuu virtsaan natriumin kanssa, HCO₃⁻ jää. Hypovolemia ja hypokalemia ylläpitävät alkaloosia.
- Posthyperkapninen alkaloosi – kun pitkäaikainen respiratorinen asidoosi korjautuu nopeasti (esim. ventilaattori), munuaisiin kerääntynyt HCO₃⁻ ei poistu yhtä nopeasti.
- Laksatiivien väärinkäyttö – kloridipitoisen ripulinesteytyksen seurauksena.
Kloridiin reagoimaton (U-Cl⁻ korkea) – yleisimmät syyt
- Primaarinen hyperaldosteronismi (Connin oireyhtymä) – aldosteroni stimuloi natriumin reabsorptiota ja H⁺/K⁺:n eritystä munuaisissa. Seurauksena hypokalemia ja metabolinen alkaloosi.
- Cushingin oireyhtymä ja kortikosteroidit – glukokortikoidit voivat toimia mineralokortikoidien tapaan.
- Bartter- ja Gitelman-oireyhtymät – harvinaiset tubulaariset häiriöt, jotka jäljittelevät loop- tai tiatsididiureettien vaikutusta.
- Vaikea hypokalemia – itsessään ylläpitää alkaloosía.
- Natriumbikarbonaatin yliannostus – tehohoitoympäristössä.
Hengityskompensaatio
Metabolisessa alkaloosissa keuhkot kompensoivat hidastamalla hengitystä ja keräämällä hiilidioksidia. Odotettu pCO₂ voidaan arvioida kaavalla:
Odotettu pCO₂ (kPa) = (0,7 × HCO₃⁻ + 21) × 0,133
Kompensaatio on yleensä epätäydellinen ja pCO₂ harvoin nousee yli 7,3–7,5 kPa:n, koska hypoksemia rajoittaa hypoventilaatiota. Jos mitattu pCO₂ ylittää odotetun arvon selvästi, kyseessä on samanaikainen respiratorinen asidoosi.
Käytännössä monet potilaat, joilla on metabolinen alkaloosi, eivät hyperventiloi selvästi. Hypoventilaation havaitseminen vaatii pCO₂:n mittausta – pelkkä hengitystiheys ei kerro kaikkea.
Kliiniset esimerkit
Esimerkki 1: Oksentelu – tyypillinen kloridivaste
Potilas: 32-vuotias nainen, raskausajan pahoinvointi ja oksentelua viikon ajan. Kliinisesti kuivunut. Verikaasuanalyysin tulokset:
- pH 7,52
- pCO₂ 6,1 kPa
- HCO₃⁻ 36 mmol/l
- K⁺ 2,9 mmol/l
U-Cl⁻ < 10 mmol/l → kloridiin reagoiva. Oksentelu on poistanut HCl:ia, HCO₃⁻ on kertynyt. Hypokalemia ylläpitää alkaloosia. pCO₂ = 6,1 kPa. Odotettu: (0,7 × 36 + 21) × 0,133 = (25,2 + 21) × 0,133 = 6,1 kPa – täsmälleen oikea kompensaatio.
Hoito: NaCl-infuusio (kloridia riittävästi!), kaliumin korvaus. Ilman riittävää kloridin korvaamista alkaloosi ei korjaudu, vaikka nestettä annettaisiin.
Esimerkki 2: Pitkäaikainen diureettilääkitys
Potilas: 68-vuotias sydämen vajaatoimintapotilas, furosemidin annosnosto viikko sitten. Verikaasuanalyysin tulokset:
- pH 7,50
- pCO₂ 6,4 kPa
- HCO₃⁻ 35 mmol/l
- K⁺ 2,7 mmol/l
U-Cl⁻ voi olla vaihteleva diureettivaiheen mukaan. Hypokalemia ja diureettilääkitys selittävät tilanteen. Kompensaatio riittävää.
Hoito: Kaliumin korvaus (usein 100–200 mmol tarpeen kokonaisvajeen korjaamiseen), diureetin annosmäärittely, harkitse kaliumia säästävää diureettiä (spironolaktoni).
Esimerkki 3: Hyperaldosteronismi
Potilas: 50-vuotias, verenpainetauti, toistuvasti matala kalium ilman diureetteja. Verikaasuanalyysin tulokset:
- pH 7,48
- pCO₂ 6,0 kPa
- HCO₃⁻ 31 mmol/l
- K⁺ 2,4 mmol/l
U-Cl⁻ > 40 mmol/l → kloridiin reagoimaton. Verenpainetauti + hypokalemia + metabolinen alkaloosi ilman diureetteja → tutkittava hyperaldosteronismia (aldosteroni/reniini-suhde, lisämunuaiskuvantaminen).
Sudenkuopat ja virheet
Kloridivajeen aliarviointi
Metabolisen alkaloosin hoidossa tyypillisin virhe on antaa liian vähän NaCl:ia. Pelkkä normaali fysiologinen suolaliuos ei aina riitä – tarvittavan kloridin määrä voi olla satoja millimoleja. Ilman riittävää korvaamista alkaloosi uusiutuu.
Hypokalemian ylläpitävä vaikutus
Matala kalium ylläpitää metabolista alkaloosia kahdesta syystä: 1) H⁺ siirtyy solun sisään K⁺:n poistuessa, 2) munuaisten ammoniakinsyöttö ja H⁺-eritys tehostuvat. Kaliumin korvaaminen on usein yhtä tärkeää kuin kloridin korvaaminen.
Virheellinen käsitys kompensaatiosta
Se, että potilas ei hyperventiloi ei tarkoita, että kompensaatio puuttuu – se on juuri se, mitä elimistö tekee (hypoventilaatio). Korkea pCO₂ on odotettu löydös metabolisessa alkaloosissa. Normaali pCO₂ metabolisen alkaloosin yhteydessä viittaa samanaikaiseen respiratoriseen alkaloosiin.
Unohdetaan diagnosoida hyperaldosteronismi
Toistuva hypokalemia + metabolinen alkaloosi ilman selkeää syytä (ei diureetteja, ei oksentelua) tulisi aina tutkia hyperaldosteronismin varalta.
Lähteet
- Galla JH. Metabolic alkalosis. Journal of the American Society of Nephrology 2000;11:369–375.
- Androgue HJ, Madias NE. Management of life-threatening acid-base disorders. New England Journal of Medicine 1998;338:107–111.
- Duodecim Terveyskirjasto. Metabolinen alkaloosi. Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim.
- Hall JE, Hall ME. Guyton and Hall Textbook of Medical Physiology, 14. painos. Elsevier, 2021.
- Palmer BF, Alpern RJ. Metabolic alkalosis. Journal of the American Society of Nephrology 1997;8:1462–1469.